Lohikäärmearmeija ja käsikirja lohikäärmefanaatikoille

Abiristeilyllä vuonna 2011 ostin Tukholman Science Fiction Bokhandelnista kirjan Drakologisk fälthandbok (iosdkjxcm). Kirjailija on kukas muukaan kuin kuuluisa dragonologi Ernest Drake. En ole varma, mikä on tämän kirjan suhde Dragonologia – suureen lohikäärmekirjaan (erbkawhsg). Kenties ne ovat täysin eri teoksia, kenties ne ovat saman kirjan hyvin erilaisia painoksia. Suomessa en ole vielä kohdannut tällaiseen Ruotsin matkan arteeni kaltaiseen pienoismalleja sisältävään painokseen. Tismalleen samasta kirjasta ei ainakaan taida olla kyse, ja siksi käsittelen niitä toisiaan laajentavina, rinnakkaisina teoksina.

Tässä kirjassa on lisää jännää sisältöä, hienommat kuvitukset ja erityisesti tämän kirjoituksen innoittaneita pienoismalleja. Dragonologian tavoin tässäkin kirjassa on paljon yleisluontoista tietoa lohikäärmeiden käyttäytymistä, kehityksestä, löytämisestä, tarkkailusta ja tutkimisesta sekä monia rotuesittelyjä (ilmeisesti niistä puhutaan yleisesti lajeina, mutta minusta rotu on parempi sana kuvaamaan näitä saman olennon erilaisia ilmenemismuotoja. Toisaalta kirjassa esitellään myös eri lajien edustajia. Sanon nyt siitäkin huolimatta, että lohikäärmerotu eikä -laji). Fälthandbokissa on ehkä vähemmän kaikenlaista tilpehööriä ja koristeita kuin suomalaisessa kirjassa, jos ei nyt lasketa niitä pienoismalleja. Rotuja  esitellään useampi, mutta muuten sisältö ei ole yhtä laaja. Paljon löytyy samaa, mutta kaikki tieto ei kuitenkaan ole päällekkäistä. Kirjan ulkoasukin on osin aika erilainen. Aikuiseen lukijaan tämä vähemmän näytteitä lohikäärmeiden nahasta ja lohikäärmepölystä sisältävä versio saattaa vedota enemmän.

Sitten asiaan: pienoismallit! Ne ovat pahvisia palasia, joista voi koota telineen päälle lentelemään jonkin kirjassa esitellyistä lohikäärmeroduista. Osa on todella huteria, koska palaset eivät ihan täydellisesti sovi yhteen ja niitä on vaikea saada pysymään kasassa. Yksi näistä oli hyvin hankala koota, vielä vaikeampi saada paikalleen ja kaikkein vaikeinta saada pysymään koossa myös vähäisenkin liikuttamisen ajan. Välillä myös oli pakko käyttää melko voimakkaita otteita, mikä sai pahvin pahimmassa tapauksessa taittumaan.

Kokosin nyt kuvia näistä uljaista lohikäärmeistäni, joiden kokoamiseen pitkän unohduksen jälkeen käytin viimeinkin eilisillan. Pahoittelen sitä, että osa kuvista on epätarkkoja ja kaikki muutkin ihan muuten vaan aika huonoja, mutta silloin myöhään illalla ei jaksanut enää kauheasti röhnöttää lattialla kuvaamassa noita tässä huonossa valaistuksessa. Kaksiulotteisesta kuvasta on muutenkin välillä vaikea hahmottaa, millaisesta otuksesta on elävässäelämässä kyse, joten en jaksanut panostaa kuvaamiseen niin paljon, että olisin tavoitellut mitään kohtalaista parempaa. Saatan joskus päivitellä parempia kuvia, jos sattuisi moinen inspiroimaan.

Tässä ensimmäiseksi kiinalainen lung, 
joka on hienostunut ja klassisen kaunis itämaiden ylpeys:

Sitten tiibetiläinen, myöskin uljas aasialainen lohikärmes:

Tämä taas on kääpiölohikäärme. Ehkä oudoin yksilö joukostani, eikä pelkästään kokonsa vuoksi. Sillä on muun muassa aika hassut, vain yhdestä kappaleesta koostuvat siivet.

Lindorm, eli lonkeromato, joka tasapainoilee melko mielenkiintoisessa asennossa.

Mikäs siinä, jos on lihakset hyvässä kunnossa.

Esimerkiksi vaakunoissa usein edustava wyvern eli traakki:

Latinalaisen Amerikan edustajana amfiteeri:

Eurooppalainen lohikäärme, joka on kaikista epävakain yksilö. 

Nytkin hän vain makaa lattialla aivan kappaleina. Raasu.

Nicor (ei -ette):

Hieman erikoisessa ja erityisen vaikeasti kuvattavassa 

asennossa liihotteleva huurrelohikäärme:

Häijyyn mulkoiluun erikoistunut gargoili:

Wannabeloohikäärme ja wannabefeeniks, kockatrix:

Pussilohikäärme, jonka ruotsalainen nimi pungdrake ihastuttaa 

soinniltaan minua yhä uudestaan ja uudestaan. Pung!

Vielä kerran anteeksi kuvien heikosta laadusta. 

Vapisen surkeasti nyyhkyttäen ja silmät kostuen tästä häpeästä.

Olen tuntenut lohikäärmeeni vasta hyvin lyhyen aikaa (vaikka ne olivatkin kokoamattomina hallussani toista vuotta), etten ole vielä antanut heille nimiä. Kun tutustun heihin läheisemmin ja opin ymmärtämään niiden luonnetta, nimeän kyllä kaikki. Ehkä joskus tulevaisuudessa EeppiXien lukijatkin saavat kuulla lisää heistä?

Daenerys Targaryenilla oli kolme lohikäärmettä ja kaikki olivat aivan tohkeissaan. Aika säälittävää, minulla on hei kaksitoista! Nämä ovat vieläpä kaikki erilaisia, joten minulla on monipuolisempi valikoima lohikäärmeitä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Pääasiassa aion käyttää heitä nyt siihen, että olen varmasti eeppisin kaikista, mutta jatkossa alustavasti ajattelin  käyttää heitä myös vallan ja kunnian kahmimiseen. Mutta koska minulla ei vielä ole kovin loppuun asti hiottua suunnitelmaa maailman valloittamisesta, eikä se ainakaan tänä vuonna ole edes ajankohtaista, niin mietin sitä sitten tulevaisuudessa lisää. Nyt tiedän lähinnä, että amfiteeri olisi heistä hienoin ratsu. Sillä kun on noin nätti värityskin (kuvassa ei ehkä niinkään mutta oikeasti on!).