Esitän tässä seuraavaksi analysoivan katsauksen erään blogaajamme eepokseen ”Moi monarkkini mun”. Kyseinen eepos on ilmestynyt (oletettavasti) ensimmäisen kerran Vihreän Lohikäärmeen foorumilla. Tarinan taustalla on kirjoittajan itsensä kehittämän Juonigeneraattorin generoimat tarinanainekset: ”Tarinan päähenkilö on aurinkoinen onnenetsijä, joka on uskollinen kuninkaalle. Tärkeässä osassa tarinassa on muovinen pikari. Tapahtumapaikkana toimii vetoinen maaseutu. Kirjoita tarina genressä jännä satu. Jokaisen sanan on alettava samalla kirjaimella.” Lopputulos on tässä:
Monarkin määräys
”Moi monarkkini mun, minä muikeutta metsästän”, muhahti muuan metsämies, ”mitä määrätä mahdat?”
”Moi moi, metsämies”, murahti monarkki. ”Muorin muovipikari matkoilleen meni – muori murjottaa.”
”Muorin murjotus minut murtaa! Mars matkaan!” Metsämies meni.
Mellakka matkalla
Metsämies matkoilla mulkoilee maastoa. Muikeana matkanteko menee. ”Mainiot maisemat”, mies miettii, mutta mumisee määräystään: ”Muovipikaria metsästämään! Muuten monarkin muori mukinsa menettää.”
Metsään mentyään metsämies muuttaa mieltään. Mörkiöitä mielin määrin – moni mehevää miestä myös mielisi maistaa. ”Maista miekkaa”, mies murahtaa, mutta mörkiö murisee: ”Mur.” Murhaa mörön miekka mahtava, muruiksi murentuu, mennyttä mörkiöpäällikkö. Muut mörrit murheissaan mouruavat masentunutta melodiaa. Metsämies mörköjen murehtiessa muitta mutkitta menee metsästä.
Menninkäisen mies miittaa. ”Mihin matka?” ”Monarkin määräys.” ”Mitäs monarkki?” ”Muorin malja mennyttä! Mitä mietit?” ”Mukista muistaakseni maaseudulla maistelin.” Menninkäinen meni menojaan.
Mutkattomasti määränpäässä
Maaseudulla märkä myrsky myllertää. Metsämies matkaa majataloon majapaikka mielessään, maljan mallasta maksaa. ”Mukiinmenevää”, mies miettii, mutta menninkäisen muistaa. Muorin muki! Muovipikari! Miehellä muikea mieli. Muovipikaristaan mahtaa muori mielellään maistaa. Metsämies menee menojaan mokomasta mielijohteesta.
Muori mestariksi metsämiehen mainitsi, myös mitalilla muisti. Mahtoi monarkki mustasukkaistua. Muikea muori. Muikeampi metsämies.
Juonigeneraattorin antamat elementit onnistutaan täyttämään kiitettävästi tässä eepoksessa, sen lisäksi että samalla on luotu juoneltaan kiintoisa ja monella tapaa viihdyttävä kertomus. Juonigeneraattoria totellen tärkeässä osassa totisesti on muovinen pikari, ja erinomaisella tarkkuudella ja nokkeluudella on pystytty myös kielellisesti pitämään kiinni saman alkukirjaimen säännöstä. Kuningas on korvattu monarkilla, aurinkoisuus muikeudella, ja muovinen pikari on yhdistetty muovipikariksi. Tarinan tarpeisiin on myös johdettu verbi ”mustasukkaistua”.
Tämä saman alkukirjaimen säännön noudattaminen ei vaikeuta juonen seuraamista tai aiheuta tilanteiden epäselvyyttä. Olla-verbin puuttuminen kääntyykin voitoksi ja luo kerrontaan oikeastaan varsin lystikkään sävyn. Novellin lopetus ”Muikea muori. Muikeampi metsämies” tiiviydessään kertoo kaiken. Lauseet jäävät lyhykäisiksi, onhan esimerkiksi suurin osa sivulauseita avittavista konjunktioista poissuljettu. Syntynyt tyyli tekee lukukokemuksesta miellyttävän.
Muista ehdoista on pystytty pitämään yhtä lailla kiinni kekseliäästi. Jotkin näistä ehtojen täyttämisistä ovat ehkä kyseenalaisia, mutta hyvällä tahdolla ja höllällä tulkinnalla esimerkiksi ”Maaseudulla märkä myrsky myllertää” voidaan ymmärtää vetoisan maaseudun kuvailuksi. Aiemmin on tosin sanottu ”[m]ainiot maisemat”. Voiko maaseutu olla mainio sen vetoisuudesta huolimatta? Vai vaikuttaako maisemien mainious ylipäänsä maaseudun olemukseen?
Entä onko päähenkilö metsämies todella aurinkoinen onnenetsijä? Omien sanojensa mukaan hän ”metsästää muikeutta”. Kovasti sinne päin ainakin. Hänen puheenvuoronsa kuvataan ”muhahtamiseksi”, joka on kyllä aurinkoisempaa kuin monarkin ”murahtaminen”. Uskollinen kuninkaalleen metsämies varmastikin on, sillä hän lähtee välittömästi suorittamaan tämän antamaa tehtävää. Ehto siis täytetty, jälleen tosin ehkä osittain epäselvästi.
Entäs sitten jännän sadun elementit? Wikipedian määritelmän mukaan sadut ovat ”melko lyhyitä, juoneltaan selkeitä mielikuvituksellisia tarinoita, jotka kuvaavat ihmisten elämään ja erityisesti kasvamiseen liittyviä vaikeuksia. Tapahtumien tarkkaa aikaa ja paikkaa ei yleensä kerrota tarkasti, vaan tärkeintä on päähenkilöiden elämäntilanne. Joitain yleisiä satujen teemoja ovat lähteminen, matka, päähenkilössä tapahtuva muutos ja heikomman taistelu vahvempaa vastaan.”
Joten onko tarina…
Melko lyhyt? Kyllä.
Juoneltaan selkeä? Kyllä.
Mielikuvituksellinen? Eiköhän.
Ihmisten elämään liittyvät vaikeudet? Kyllä.
Erityisesti kasvamiseen liittyvät vaikeudet? Eipä oikeastaan.
Tapahtumien tarkkaa aikaa ei kerrota tarkasti? Ei kerrota.
Tapahtumien paikkaa ei kerrota tarkasti? Ei kerrota ei.
Tärkeintä on päähenkilöiden elämäntilanne? Ei juurikaan.
Lähteminen ja matka? Kyllä vain.
Päähenkilössä tapahtuva muutos? Viimeisessä osassa kyllä.
Heikomman taistelu vahvempaa vastaan? Metsämies onnistui kukistamaa mörkiön mahtavalla miekallaan, joten ehkä mörkiö tässä oli se heikompi ja metsämies vahvempi.
9/10 on hyvä tulos. Lisäksi jos kirjoittaja määrittelee tekstin saduksi ja lukijat myös hyväksyvät sen sellaiseksi, niin eiköhän se riitä. Jännyydestä taas täytyy sanoa, että varsinaisesti tunnelman ylläpitäminen on melko vähäistä, mutta kuitenkin aistittavissa juonenkäänteissä ja henkilöiden toimissa.
Yhteenvedoksi totean, että on aika eeppinen, varsinkin kun siinä on alkusointua. Ja eeppisyyshän se on tärkeintä tässä elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti